Virallisesti Pilvimarjan Hope-In, nimen merkitys on monimutkainen, mutta se liittyy väriini, satuhahmoihin (iskäni on Rölli ja äiskän virallisessa nimessä Fairy) ja siihen että MINÄ vahvimpana ja ahneimpana olin ainoa henkiinjäänyt sisarusparvestani ja kaiken lisäksi vielä äiskäni viimeiseksi jäävä lapsi ja omistajani "toivo" tulevaisuudelle.
Synnyin kuumana torstaipäivänä heinäkuussa. Mulla oli sisko ja veli, mutta nyt niitä ei enää ole :( Veljeni kerkesin tavata vain äiskän masussa, kun se sitten ei oikein jaksanut syntymänsä jälkeen elää. Höh, tylsää. Mulla oli tosi kiva siskokin, Siiri, mutta sitten sekin lähti jonnekin koirien taivaaseen, niin mulle kerrottiin. Kerettiin me 4 viikkoa viettää aikaa yhdessä. Siiri oli vaan mua tosi paljon vikkelämpi kaikessa, se avas ekana silmänsäkin, käveli neljällä jalalla ennen mua jne mut sit siinä kuolemisjutussa sen ei ois tarvinu olla niin nopee :(
Mut oli mulla kyllä tosi kiva varhaislapsuus kun äiti leikitti mua tosi paljon ja sitten täällä on toi toinen vähän mamin näköinen koira, sillä vaan on siniset silmät ku äiskällä on ruskeet. Mulla sitten onkin toinen silmä sininen ja toinen ruskee, hassua! Oonkohan mä periny sen noilta molemmilta..?
Niin se toinen koira on vähän metka... Se haukkuu kauheesti ja mun pitää sit (kait?) matkia sitä. Sitä kyllä kutsutaan joskus YHMÄKSI, ja kyl se vähän sellanen onkin. Se yrittää joskus pomottaa mua, mut onneks se useimmiten on mulle ihan kiva.
Ja sit noi iiiiiisot koirat.. Joonas on se höntsä, kaikkien kaveri ja tosi hauska tyyppi. Arttu.. Se on iso ja musta ja murisee mulle. Mut mäpä en välitä moisesta, nauran vaan sille sen selän takana. Kyl mekin kaveerataan. Joskus kyl käy niin että Arttu makaa jossain ja mä rupeen tuijottamaan sitä. Se näyttää mulle sen kauheen isot ja valkoset hampaat ja mä vaan jatkan tuijottamista. Tätä kestää niin kauan kunnes se tajuu lähteä siitä ja mä saan sen lämpimän paikan! Siis ei mikään ole niin viisas kuin nainen (narttu siis..).
No, mä kertoilen tässä kaikkee lisää itsestäni ja touhuistani, jotain näyttelyitä mulle on kovasti suunnitteilla. Ja sit keväällä kuulemma agilitya! Oon kyl menny jo muutaman kerran sellasesta pitkästä putkesta ja sit oon kiivenny sellasta telinettä ylös ja alas ja myöskin juossu joittenkin aitojen välistä. Mitähän lie kotkotusta sekin. Mut jos se on samanlaista kun metsässä riehuminen ja kivien päälle hyppiminen ja mieltsit loikat lumihankeen, ni voi olla että tuun tykkää siitä. Kuulemma kaikki tässä talossa sitä harrastaa, et kai mäki sit...
Joo ja hei olin mä viime vuoden puolella sellasella pentukurssillakin, missä piti istua ja mennä maahan ja tehdä kaikkii temppuja. Ihan jees hommaa ku siit sai namii ja vähän repii leluakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti