sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mä oon niiiiiiiiiiin poikki.....

Siis just ja just jaksan kirjottaa tän.. Mulla on nyt niin tapahtumantäyteinen viikonloppu takana et huhheijaa vaan.
Me lähettiin aamupäivästä koko porukka mummilaan kun oli niin fantsu sää! IM:n iskä oli tehny meitä varten ihan mieltsin hienon polun metsään. Siel me sit kirmailtiin koko porukka ja ai et oli kivaa!
Äiskä ja Yhmä jäi sit viel loppupäiväks sinne ku mummi halus lähtee niiden kans viel lenkille ja mä vähän ihmettelin että miks mä en saa jäädä. No se sit selvis aika pian ku mua ja IM:a tultiin hakee meidän pihasta johonkin. Siin autos oli melkein mun ikänen Savu -sheltti ja sit sellanen harmaa pieni ja pystykorvainen Kipinä. Mä olin kyl aika kyssärimerkkinä et mikä tää homma nyt oikein on!

Sit me saavuttiin sellaselle isolle parkkipaikalle ja siel oli ihan sikapaljon muitaki shelttejä! Mä aattelin et ei tää kyl sellanen näyttelyjuttu oo...Niit shelttei tuli vaan lisää ja lisää sinne. Ai joo, ja vähän hassuu, näin vuorokauden sisään jo toistamiseen hepan! Sen IM oliki nyt sen perässä sellasessa häkkyrässä, eikä selässä. Outoo. Sil hepal oli kelloki joka kilkatti. Voi hyvää päivää mä aattelin taas...

No kun niit shelttei sit oli tarpeeks tullu paikalle (joku varmaan oli siel tien päässä sit jo estämässä ettei niit pääse enää lisää..?) ni me lähettiin letkassa kävelemään. Hirveesti nähtiin sellasii ihmisii jotka liuku joidenki ihme jutskien päällä ja käsissä niil oli kepit. Emmä niist niin välittäny eikä nekään meistä.
Meilt kaikilt sit irrotettiin talutushihnat ja vitsit kyl tosi monilla oli ihan sikahauskaa! Mä vähän mamoilin IM:n jaloissa mut sit uskaltauduin muiden joukkoonkin. Pitihän mun taas eka tarkastaa tilanteen turvallisuus... Tolt agentti-Artulta saa siihen kyl ihan törkeen hyvii vinkkejä. Arttu sanooki et se on tän taloyhtiön pääsheriffi. Eli siis varpisti joku tosi tärkee tyyppi! Hiukan tuleekin sillä leveiltyä tuolla kylillä... Mullehan ei sit kattokaa kukaan uskalla tulla ryppyilee!

Mut siis nyt oikeesti meen nukkuuuuuuuu... zzzzz......

terkuin
ulkoilmalla myrkytetty Kaisa

Frendei moikkaamassa

Tänään sit ennen puoltapäivää mä kuulin ku IM otti autonavaimet naulakosta, pisti takin päälle ja huusi mua. Vitsi ku mähän en sinne autoon oikein haluis...  Juoksin tosi kovaa sitä karkuun ja HAA keksin että keittiön pöydän altahan mua ei löydetä. Noh, löydettiin mut kuitenkin ja sit yritettiin jollain nameilla sieltä houkutella veks. Mut HAH, hetken olin jo vedätettävissä mutta keksin aika pian jutun juonen: kurottaudun ottamaan namia, ja sit mut napataan syliin. Nou vei, ei onnistu.
Mut jännä et kyl noi ihmiset sit kuitenki tääl määrää mitä tehdään ja IM otti tuolin eestä pois ja nosti mut sieltä. No ei siin sit mitään, menin autoon ja pistin maate.
Mä vähän luulin et oltais oltu menossa mummilaan, eli ihan tohon lähelle. Siel mä osaan tosi hyvin vedättää mummia, se on siis ton IM:n äiskä, samalla lailla ku äiskä on mun äiskä. Niin se mummi aina heltyy ku näkee et mä en haluu autoon, et "kyl hei Kaisa voi tänne jäädä". Mä osaan tooooosi söpösti kiivetä sen syliin ja painaa pääni sen niskaan kun pitäis pois muka lähtee. No sit mä hengailen siel jonku aikaa ja saan tosi paljon makkaraa ja kaikkii muitaki herkkui ja saan tosi paljon juosta metsässä vapaana. Mul on siel kamujakin, naapurin Topi ja Eetu. Topi on ton meidän Artun veli ja Eetu on sellanen aika nuori bordercollie. Topist mä tykkään niinku vähän enemmän kun se on niin cool mun kanssa.
Sit mä aika usein tanssin mummille jääkaapin edessä ja OHHOH taas tulee makkaraa! Välillä mä tanssin siellä keittiössä ihan yksinkin ja tanssin sit niin kauan että joku tulee antaa sitä makkaraa. Mähän en siis oo mikään keskinkertanen tanssija, vaan aika pro, koska tanssin kahdella jalalla ja pyörähtelen ympäri samalla.

Niin siis ei sit mentykään mummin luo, vaan matka kesti ja kesti. Perillä oli aika ihme juttu... Kaks mun näköstä koiraa, toinen mua isompi ja toinen tosi paljon pienempi! Mä olin vähän et heiiiiii ihan ku mä tuntisin ton toisen, mut.... Sit mä hetken siin ihmettelin kun se minipainos musta yritti koko ajan haastaa leikkiin ja olin kyl siis tosi ymmälläni! Kelasin ja kelasin, kunnes hiffasin!! Sehän on yks mun bestiksistä, MILOU, se jonka Yhmä sillon marraskuussa synnytti! Siis superjee! Mut se isompi, kuka hiivatti se on...??? Hirmu kiltti se oli ja haisteli mua kovin. Nemoks sitä kutsuttiin.
No mä siin sit tein vähän tarkastuksii agenttityyliin ja totesin Nemonkin vaarattomaks. Eihän Milou vois nyt ees minkään hämärätyypin kans ees asuu saman katon alla hei..
Me siin sit telmittiin ja sit taas se avainten ääni. Voi luoja mä en kestä sitä. Mut sit ne pojatkin tuli mun kans samaan autoon! Jotain kivaa varmasti enteilee, olin siit satavarma. Milou haluskin sit tulla mun kans samalle puolelle sinne autohäkkiin, meil oli ihan kliffaa kahestaan. Nemo oli siel omalla puolellaan. Aika pian me tultiin sit sellaseen paikkaan missä meidät kaikki päästettiin irti ja voi että kuulkaa kuin me juostiin!! Mäkin nyt sit vähän kirmailin sen Nemon kanssa vaikka kyl mä paremmin tuun Miloun kans juttuun, me ollaan jotenkin niinku henkisesti hirmu samalla tasolla. Meidän aurat on tosi samanlaiset. Mä aistin siit sellasii tosi hyvii zen-henkäyksiä. Tai jotain.

Joo ja me nähtiin sil reissulla hevosiakin! Ne meni ihan sairaan lujaa ja niiden IM:t oli niiden selässä. Vähäks hepat on urpoi, ei me koirat annettais meidän IM:n tehä tollei.

Illalla mä sit näin viel naapurin terrierit ja villakoiran iltalenkillä, käveltiin samaa matkaa. Se vanha terrieri, Patu, on ihan jees, sitä mä en pelkää. Niist kahest muust koirast en oo viel oikein päässy kärryille... Ehkä jonakin päivänä...

Oho, nyt lauantai kerkes jo vaihtuu sunnuntaiks.

Teidän kaikkien;
Kaisa

lauantai 29. tammikuuta 2011

Ette arvaa millanen aamu....

Mun aamuhan alkaa aina sillä että annan miljoona biljardia pussua (=pusua) kaikille. Sit mä pääsen ulos, toi takapiha on iiiiihana! Joskus mä saatan tehdä kyl pissit siihen sanomalehden päälle jos IM (ihmismami) ei avaa ovea tarpeeks nopeesti. Joskus se kantaa mut makkarista takaovelle etten kerkee kyykistyy tohon paperille, niin noloooooooooooooooooooo.....

No mut siis siihen aamu-ulkoiluun. Mä, äiti, yhmä ja iso musta Arttu mentiin siis ulos. Joonas halus jäädä viel pötköttelee IM:n viekkuun. No sit tuli vuoronvaihto ja me tultiin sisään ja J meni ulos. Muutaman minuutin päästä mä sain ihan mieltsit raivarit ku meidän takaovesta tuijotti JOKU ihme tyyppi!!!!!! Siis mä olin niin pahana, ilmotin siitä kaikille, ja mitä ne teki... Muut koirat ei välittäny mitään (hei haloo, hätätilanne!!!) ja IM vaan nauro. Kyllä mä olin pikkasen kireenä tosta, tollanen tilanne ja kukaan ei ota tosissaan. Sit mä aattelin et Joonas taatusti ymmärtäis mua, kun se ajaa aina ne leijonatkin veks jotka yrittää tulla tosta telkkarista tänne olkkariin.
No mut hyvänen aika, mä en löydä Joonasta mistään ja se saakutin outo hemmo tuijottaa edelleen takaovelta. Tää tilanne alkaa nyt mennä ihan CSI tms osaston hommiks. Hiivatti kun pientä koiraa voi sapettaa. Mut sit tietteks mitä... Emmä voi kertookaan tätä.... Mut siis.... Öööö.... Joo nyt mä keksin! Niin siis siinähän kävi sit sillei et Joonas oli ilmeisesti juossu etuovesta ja menny takapihalle ja ajanu sen hiipparin veks ja se ootteli sit siel oven takana et sankari tultais päästää sisään.
HUH, mihin me jouduttaiskaan ilman tota etevää vahtia.....???

Terveisin,
tuleva poliisikoira Kaisa

perjantai 28. tammikuuta 2011

Vähän uudempi kuva

Mähän oon kasvanu jonkun verran syntymäni jälkeen ja täs ois sit vähän uudempi kuva musta. Tää on otettu jotain 3 viikkoa sitten ja ai et mua hävettää kun mua ei oo trimmattu ollenkaan! Ja turkkikin ihan sekasin pentujen kanssa painimisen jälkeen. Ahosen Tiina kävi tän kuvan ottamassa.

Mun perhe

Mä kerroinki jo noista kavereista joiden kans mä asun, tässä vähän kuviakin niistä..
Tää on mun äiti, se on tosi ihana ja kiltti ja kärsivällinen mun kanssa. Maailman paras.
Ja täs on sit se Yhmä koira, ei se ehkä oikeesti oo niin yhmä kun annetaan ymmärtää, mut ehkä se nimi on annettu sille ihan rakkaudella.. Siis se mikä mua niin jaksaa ihmetyttää ja naurattaa, on se, että se on joku KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO, siis eikääää.... Kattokaa ny sitä!!!!
Joonas, tarhasetä ja niin ihanan pitkäpinnainen mun kanssa. Se kyl aina pöllii mun lelut, mut kyl mä ne sit siltä aina takasin jotenki saan... Tässäki kuvassa sillä on MUN pupu...
ps. ei sekään ihan ruudinkeksijältä näytä...
Täs kuvassa oon sit mä itte sekä vähän näkyy sitä isoa mustaa Arttuakin. Arttu kun on sitä mieltä että kovat jätkät ei kameran eessä poseeraa, ni siks kuva on vähän tollanen....
Tähän lopuks viel yks kuva jonka ton mun ihmisen veli on ottanu, se vähän piti hullunhommana noita meidän pöydälläseisomisharjotuksia...... Että se jakso päivitellä kun oli harjat ja vesipullot ja kaikenmaailman härpäkkeet mukana.



Juokse, seiso, juokse, mee pöydälle...

Joo eli siis mähän joudun nyt lähtee aika moneen näyttelyyn ja yhessä oon jo käynykkin. Onneks se oli tossa ihan lähellä ku mä en kauheesti tykkää mennä autoon. En oikein tiiä et miks en tykkää, kun noi muut tääl asuvat mun kaverit tykkää siitä ihan sikana. No ne onkin ehkä vähän outoja vaik salaa mä ihailen niitä ihan mieltsisti.

No siellä oli 7 muutakin tällästä mun näköstä ja sit sen lisäks viel niinku ihan kaiken kokosia ja -näkösiä koiria. Huh mikä vilinä ja tungos siellä hallissa oli. En oo koskaan aiemmin tollases ollu. No tosi nopskaan mä siihen totuin kun sain nameja toooooooosi paljon. Hah, toi omistajakin on kyl aika vedätettävissä....

No joo, mut siis siellä piti seistä nätisti ja sit juosta ympyrää ja eestaas ja sitten mut nostettiin pöydälle jossa sellanen setä katto mun hampaat ja kopeloi mua joka puolelta. Ihmismami vähän jännitti et miten mä siit selviin kun ei me hirveesti olla tollasta treenattu, mut siis sehän meni ihan loistavasti ku mä olin niist pennuista PARAS! Hei miettikää, se kaunein! Mut kyl must oli aika hauskaa esiintyäkin.
Etten mä sit liikaa ylpistyny ni toi ihminen sano mulle että tää oli vaan pentunäyttely, epävirallinen kaiken lisäks. Höh, mun asennettahan ei nujerreta!

Sainpas mä niitä pentukavereita kuitenkin...

Aluks kun mä kerroin että jouduin pienenä elää aika kauan ilman sisaruksia, niin vitsit, mähän sainkin niitä sit lisää jälkitoimituksena tossa marraskuun lopulla! Vähän siistii!
Toi sinisilmäinen yhmä koira teki 5 (miettikää VIIS kaverii!!!) pentua. Sit kun ne oli jotain 4 viikkosia niin ne halus alkaa leikkii mun kaa. Kävin sitä ennen melkein päivittäin ruinaamassa äiskältä ja siltä Yhmältä että jokojoko, koska saa leikkiä.
Ne muutamat viikot oli mun tähänastisen koiranelämän ehkä parasta aikaa! Vähäks me painittiin ja leikittiin ja juostiin ja revittiin leluja. Niin siistii, niin siistii, ette arvaakaan!!!

Mut sitten... Sit tuli se päivä et ne lähti. Mälsää. Mut mä sit leikin yksin, tykkään muuten tosi paljon sukista. Mul on ainaskin 20 omaa sukkaa. Tai mä vaan niinku omin ne ittelleni. Oon mä vähän tehny niihin reikii ja sillee.... Ja sit ton ihmismamin uudet  Snoopy -verkkahousut rei'itin, se oli kyl vähän surullinen siitä kun oli tuonu ne jostain Belgiasta (????) asti. Noh, emmä sitä tienny! Oikeesti!
Ja vähän mä maistoin sen yöpaitaakin, olkapäähän ja helmaan piti tehdä tuuletusaukot. Mut aaah hah haa, arvatkaas mihin sen tuuletusaukon niihin Snoopyhousuihin tein.... *tirsk tirsk tirsk*.

No mä oon sen verta söpö et mulle ei oo tosta suututtu ikinä, mut itse asiassa ehkä noi ihmiset ei ees tiiä että mä ne kaikki tein, koska mä teen sen aina salaa! Vähänkö oon ovela.

Yours sincerely (oon näättekö kansainvälinen ku lähen koht sinne Eestiinki...)
-Kaisa

Moi, olen Kaisa!

Virallisesti Pilvimarjan Hope-In, nimen merkitys on monimutkainen, mutta se liittyy väriini, satuhahmoihin (iskäni on Rölli ja äiskän virallisessa nimessä Fairy) ja siihen että MINÄ vahvimpana ja ahneimpana olin ainoa henkiinjäänyt sisarusparvestani ja kaiken lisäksi vielä äiskäni viimeiseksi jäävä lapsi ja omistajani "toivo" tulevaisuudelle.

Synnyin kuumana torstaipäivänä heinäkuussa. Mulla oli sisko ja veli, mutta nyt niitä ei enää ole :( Veljeni kerkesin tavata vain äiskän masussa, kun se sitten ei oikein jaksanut syntymänsä jälkeen elää. Höh, tylsää. Mulla oli tosi kiva siskokin, Siiri, mutta sitten sekin lähti jonnekin koirien taivaaseen, niin mulle kerrottiin. Kerettiin me 4 viikkoa viettää aikaa yhdessä. Siiri oli vaan mua tosi paljon vikkelämpi kaikessa, se avas ekana silmänsäkin, käveli neljällä jalalla ennen mua jne mut sit siinä kuolemisjutussa sen ei ois tarvinu olla niin nopee :(

Mut oli mulla kyllä tosi kiva varhaislapsuus kun äiti leikitti mua tosi paljon ja sitten täällä on toi toinen vähän mamin näköinen koira, sillä vaan on siniset silmät ku äiskällä on ruskeet. Mulla sitten onkin toinen silmä sininen ja toinen ruskee, hassua! Oonkohan mä periny sen noilta molemmilta..?
Niin se toinen koira on vähän metka... Se haukkuu kauheesti ja mun pitää sit (kait?) matkia sitä. Sitä kyllä kutsutaan joskus YHMÄKSI, ja kyl se vähän sellanen onkin. Se yrittää joskus pomottaa mua, mut onneks se useimmiten on mulle ihan kiva.
Ja sit noi iiiiiisot koirat.. Joonas on se höntsä, kaikkien kaveri ja tosi hauska tyyppi. Arttu.. Se on iso ja musta ja murisee mulle. Mut mäpä en välitä moisesta, nauran vaan sille sen selän takana. Kyl mekin kaveerataan. Joskus kyl käy niin että Arttu makaa jossain ja mä rupeen tuijottamaan sitä. Se näyttää mulle sen kauheen isot ja valkoset hampaat ja mä vaan jatkan tuijottamista. Tätä kestää niin kauan kunnes se tajuu lähteä siitä ja mä saan sen lämpimän paikan! Siis ei mikään ole niin viisas kuin nainen (narttu siis..).

No, mä kertoilen tässä kaikkee lisää itsestäni ja touhuistani, jotain näyttelyitä mulle on kovasti suunnitteilla. Ja sit keväällä kuulemma agilitya! Oon kyl menny jo muutaman kerran sellasesta pitkästä putkesta ja sit oon kiivenny sellasta telinettä ylös ja alas ja myöskin juossu joittenkin aitojen välistä. Mitähän lie kotkotusta sekin. Mut jos se on samanlaista kun metsässä riehuminen ja kivien päälle hyppiminen ja mieltsit loikat lumihankeen, ni voi olla että tuun tykkää siitä. Kuulemma kaikki tässä talossa sitä harrastaa, et kai mäki sit...

Joo ja hei olin mä viime vuoden puolella sellasella pentukurssillakin, missä piti istua ja mennä maahan ja tehdä kaikkii temppuja. Ihan jees hommaa ku siit sai namii ja vähän repii leluakin.