Tänään sit ennen puoltapäivää mä kuulin ku IM otti autonavaimet naulakosta, pisti takin päälle ja huusi mua. Vitsi ku mähän en sinne autoon oikein haluis... Juoksin tosi kovaa sitä karkuun ja HAA keksin että keittiön pöydän altahan mua ei löydetä. Noh, löydettiin mut kuitenkin ja sit yritettiin jollain nameilla sieltä houkutella veks. Mut HAH, hetken olin jo vedätettävissä mutta keksin aika pian jutun juonen: kurottaudun ottamaan namia, ja sit mut napataan syliin. Nou vei, ei onnistu.
Mut jännä et kyl noi ihmiset sit kuitenki tääl määrää mitä tehdään ja IM otti tuolin eestä pois ja nosti mut sieltä. No ei siin sit mitään, menin autoon ja pistin maate.
Mä vähän luulin et oltais oltu menossa mummilaan, eli ihan tohon lähelle. Siel mä osaan tosi hyvin vedättää mummia, se on siis ton IM:n äiskä, samalla lailla ku äiskä on mun äiskä. Niin se mummi aina heltyy ku näkee et mä en haluu autoon, et "kyl hei Kaisa voi tänne jäädä". Mä osaan tooooosi söpösti kiivetä sen syliin ja painaa pääni sen niskaan kun pitäis pois muka lähtee. No sit mä hengailen siel jonku aikaa ja saan tosi paljon makkaraa ja kaikkii muitaki herkkui ja saan tosi paljon juosta metsässä vapaana. Mul on siel kamujakin, naapurin Topi ja Eetu. Topi on ton meidän Artun veli ja Eetu on sellanen aika nuori bordercollie. Topist mä tykkään niinku vähän enemmän kun se on niin cool mun kanssa.
Sit mä aika usein tanssin mummille jääkaapin edessä ja OHHOH taas tulee makkaraa! Välillä mä tanssin siellä keittiössä ihan yksinkin ja tanssin sit niin kauan että joku tulee antaa sitä makkaraa. Mähän en siis oo mikään keskinkertanen tanssija, vaan aika pro, koska tanssin kahdella jalalla ja pyörähtelen ympäri samalla.
Niin siis ei sit mentykään mummin luo, vaan matka kesti ja kesti. Perillä oli aika ihme juttu... Kaks mun näköstä koiraa, toinen mua isompi ja toinen tosi paljon pienempi! Mä olin vähän et heiiiiii ihan ku mä tuntisin ton toisen, mut.... Sit mä hetken siin ihmettelin kun se minipainos musta yritti koko ajan haastaa leikkiin ja olin kyl siis tosi ymmälläni! Kelasin ja kelasin, kunnes hiffasin!! Sehän on yks mun bestiksistä, MILOU, se jonka Yhmä sillon marraskuussa synnytti! Siis superjee! Mut se isompi, kuka hiivatti se on...??? Hirmu kiltti se oli ja haisteli mua kovin. Nemoks sitä kutsuttiin.
No mä siin sit tein vähän tarkastuksii agenttityyliin ja totesin Nemonkin vaarattomaks. Eihän Milou vois nyt ees minkään hämärätyypin kans ees asuu saman katon alla hei..
Me siin sit telmittiin ja sit taas se avainten ääni. Voi luoja mä en kestä sitä. Mut sit ne pojatkin tuli mun kans samaan autoon! Jotain kivaa varmasti enteilee, olin siit satavarma. Milou haluskin sit tulla mun kans samalle puolelle sinne autohäkkiin, meil oli ihan kliffaa kahestaan. Nemo oli siel omalla puolellaan. Aika pian me tultiin sit sellaseen paikkaan missä meidät kaikki päästettiin irti ja voi että kuulkaa kuin me juostiin!! Mäkin nyt sit vähän kirmailin sen Nemon kanssa vaikka kyl mä paremmin tuun Miloun kans juttuun, me ollaan jotenkin niinku henkisesti hirmu samalla tasolla. Meidän aurat on tosi samanlaiset. Mä aistin siit sellasii tosi hyvii zen-henkäyksiä. Tai jotain.
Joo ja me nähtiin sil reissulla hevosiakin! Ne meni ihan sairaan lujaa ja niiden IM:t oli niiden selässä. Vähäks hepat on urpoi, ei me koirat annettais meidän IM:n tehä tollei.
Illalla mä sit näin viel naapurin terrierit ja villakoiran iltalenkillä, käveltiin samaa matkaa. Se vanha terrieri, Patu, on ihan jees, sitä mä en pelkää. Niist kahest muust koirast en oo viel oikein päässy kärryille... Ehkä jonakin päivänä...
Oho, nyt lauantai kerkes jo vaihtuu sunnuntaiks.
Teidän kaikkien;
Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti